Åbo Akademin opiskelijat tutustumassa Liikkuva koulu-hankkeeseen

Lukiota ja opettajankoulutusta kehittämässä – ainerajoja ylittävä opetus vaatii myös demokraattista toimintakulttuuria ja molemmilla kielillä

2000-luvun alusta lähtien opetussuunnitelmat ovat painostaneet eheyttävän opetuksen merkitystä. On keskusteltu monitieteellisestä opetuksesta, ilmiölähtöisestä opetuksesta – tai oppiainerajoja ylittävästä opetuksesta. Tämä on ollut opetussuunnitelmallinen ja didaktinen megatrendi jo monta vuosikymmentä, mutta ovatko koulut muuttuneet, ja minne päin ollaan menossa? Nämä ovat IDEMO-hankkeen ydinkysymykset.

Uudessa lukiolaissa käsite ”kurssi” on poistettu, ja jatkossa puhutaan opintoviikoista ja moduuleista. Ajatus on, että eri oppiaineiden moduulit voidaan yhdistää monitieteisiin opiskelukokonaisuuksiin, eli lukiot voivat (tai niiden pitää) kehittää oppiainerajoja ylittävää opetusta. Näihin monitieteellisiin kokonaisuuksiin voidaan vielä yhdistää lukion uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueet, kuten globaali- ja kulttuuriosaaminen, monitieteinen ja luova osaaminen ja yhteiskunnallinen osaaminen (osa-alueita on peräti 6!).

Lukio-opetus tulee siis muuttumaan, mutta kukaan ei vielä tiedä millaiselta lukioiden arkipäivä näyttää vuonna 2025 (jos uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön 2021). Miten opettajankoulutus voi vastata tällaiseen haasteeseen? Juuri tästä syystä IDEMO-hanke perustettiin. IDEMO on englanninkielinen akronyymi – Integrated Subject and Democracy Education, eli Oppiainerajat ylittävä pedagogiikka ja demokratiakasvatus uuden lukion toimintakulttuurissa, eller ämnesövergripande pedagogik och demokratifostran i det nya gymnasiets verksamhetskultur. Hanke on siis monitieteellinen, ja myös monikielinen. Hankkeen päätehtävä on uusien mallien kehittäminen aineenopettajakoulutuksessa, ja tämä toteutetaan läheisessä yhteistyössä lukiokentän kanssa.

IDEMO-hanketta johtaa Åbo Akademin opettajankoulutus Vaasassa, hyvässä yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa. IDEMO on siis myös kielirajoja ylittävä hanke, ja siksi jatkan nyt hankeen toisella kielellä.

Vid Åbo Akademis lärarutbildning har vi under flera års tid haft som målsättning att utveckla blivande ämneslärares ämnesövergripande kompetens. IDEMO föregicks av ett annat liknande projekt, HELIUM (helhetsskapande undervisning i gymnasium), som följde med utvecklandet och genomförandet av de ämnesövergripande temastudiekurserna i enlighet med gymnasiets nuvarande läroplan. Med ämneslärarstuderande har vi flera år genomfört olika ämnesövergripande pedagogiska projekt, men i och med IDEMO har vi aktivt inlett processen att integrera den ämnesövergripande pedagogiken i den ordinarie studieplanen för alla ämneslärarstuderande. Under läsåret 2018-2019 har för första gången samtliga ämneslärarstuderande under sina avslutande didaktiska studier deltagit i en studiehelhet kring ämnesövergripande pedagogik, och den studiehelheten kommer ytterligare att utvidgas under läsåret 2019-2020. I vårt eget utvecklingsarbete har vi haft stor nytta av samarbetet med Jyväskylä, där man också länge utvecklat modeller för ämnesövergripande samarbete. Ambitionen för IDEMO är att landets samtliga ämneslärarutbildningar ska kunna utnyttja de modeller som nu skapas.

En ämnesövergripande verksamhetskultur går hand i hand med en demokratisk verksamhetskultur, eftersom en ämnesövergripande pedagogik förutsätter en kommunikation över ämnesgränser och fördomsfullt samarbete mellan lärare och studerande, och också med samhället utanför skolans väggar. Därför är också demokratifostran i sig en viktig aspekt i IDEMO:s arbete. Under våren 2019 har IDEMO genomfört en bred enkätundersökning om gymnasiestuderandes förhållningssätt till demokrati. Undersökningen blev också noterad i media:

https://yle.fi/uutiset/3-10731358

IDEMO-1
IDEMO-hanke vierailulla Tampereella, missä Jussi Hanska (keskellä) vetää toista oppiainerajat ylittävää hanketta. Vasemmalla Matti Rautiainen ja Mikko Hiljanen (Jyväskylän yliopisto) ja oikealla Mårten Björkgren ja Tom Gullberg). Kuva: pojektikoordinaattori Nina Enkvist
Matti Rautiainen esittelee ”Jyväskylän mallia”
Matti Rautiainen esittelee ”Jyväskylän mallia”. Kuva: pojektikoordinaattori Nina Enkvist

IDEMO fortsätter under hösten med att fördjupa kontakterna till övriga lärarutbildningar i Finland, och inleder också ett intensivare samarbete med några gymnasier – både på svenska että suomeksi.

Hankkeen kotisivulla löytyy IDEMO:n kaikki jäsenet ja yhteystiedot.

Hankkeen kotisivu: https://idemoproject.home.blog

Tom Gullberg, projektin johtaja, akademilektor vid Åbo Akademi


IDEMO on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamista opettajankoulutuksen kehittämishankkeista.

Kuva: Åbo Akademin opiskelijat saivat keväällä 2019 tutustua myös Liikkuva koulu-hankkeeseen, eli myös liikunta on osa oppiainerajat ylittävää pedagogiikkaa. Kuvaaja: Mårten Björkgren.

Mainokset
Tyttö talvimaisemassa. Oikeudet: Giellagas-instituutin Saamelainen kulttuuriarkisto

Joustavasti ja vikkelästi lisää saamen kieltä taitavia opettajia – myös tulevaisuudessa?

Saamenmaata vaivaa opettajapula: saamen kieltä taitavia, päteviä opettajia on vaikea löytää. Tilanne on sama myös saamelaisalueen ulkopuolella. Kielitaitoiset opettajat ovat koltan-, inarin- ja pohjoissaamen kielten elpymisen ja säilymisen kannalta elintärkeitä, sillä kasvatustyönsä ohessa he siirtävät uhanalaisia kieliä uusille sukupolville. On siis selvää, että kielitaitoisia, päteviä opettajia tarvitaan lisää – ja niin nopeasti kuin vain mahdollista.

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin ja kasvatustieteiden tiedekunnan yhteisen Ketterä korkeakoulu -hankkeen tavoitteena on tarjota ratkaisuja opettajapulaan ja kouluttaa vikkelästi lisää saamentaitoisia opettajia.

Hankkeessa järjestämme opettajan pätevyyteen kuuluvia opintoja. Aluksi opiskelijat lukevat koltan-, inarin- tai pohjoissaamea, seuraavaksi kirjallisuutta ja lopuksi opettajan pedagogisia opintoja. Sopivat opintokokonaisuudet suorittamalla opiskelija voi pätevöityä opettajaksi, kunhan taustalla on valmis korkeakoulututkinto.

Kirjallisuuden osuus suoritetaan verkossa, mutta kieliopinnot ja pedagogiset viedään Saamenmaalle Inariin. Tämä ei onnistuisi ilman Saamelaisalueen koulutuskeskusta, Inarissa sijaitsevaa yhteistyökumppaniamme.

Yliopistotasoisten opintojen vieminen pohjoiseen on paitsi poikkeuksellista, myös tarpeellista: jos Utsjoella asuva henkilö haluaa täydentää tutkintoaan ja osaamistaan, on Suomen puolen lähimpään opettajia kouluttavaan oppilaitokseen Rovaniemelle noin 450 kilometrin matka. Aineenopettajaksi haluavat joutuvat lähtemään Ouluun asti, eli 700 kilometrin päähän kotipaikkakunnaltaan.

Pohjoisen ihmiset ovat tottuneet pitkiin etäisyyksiin, mutta lähteminen voi silti olla monin tavoin haastavaa. Opiskelu kiinnostaa, mutta miten onnistuu esimerkiksi poroerotuksiin pääseminen tai lapsiperheen arki, jos kotiin on matkaa puoli Suomea? Mitäpä jos tulevaisuudessakin pohjoisessa asuvien, saamea osaavien ihmisten olisi ainakin osittain mahdollista lisäkouluttautua saamelaisalueella, lähellä perinteisiä elinkeinoja ja saamelaista kieliyhteisöä? Entäpä jos tällä tavoin yhä useammat saamelaislapset saisivat laadukasta opetusta omalla äidinkielellään? Tai jos entistä useammat lapset saisivat näin sukunsa kielen takaisin?

Pyrimmekin hankkeen avulla löytämään malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistaisivat saamen kielten opettajien ja saamenkielisten opettajien kouluttamisen entistä jouheammin.

Tiina Mattanen
Ketterä korkeakoulu -hankkeen projektikoordinaattori
Oulun yliopiston Giellagas-instituutti


Ketterä korkeakoulu on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamista opettajankoulutuksen kehittämishankkeista.

Kuvan oikeudet: Giellagas-instituutin Saamelainen kulttuuriarkisto

Oulun yliopiston Askel-harjoittelua kehittävän työryhmän kokous

Askelia eteenpäin varhaiskasvatuksen yliopistokoulutukseen sisältyvän harjoittelun kehittämisessä

Uudistunut varhaiskasvatuksen lainsäädäntö ja valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma edellyttävät henkilöstöltä vahvaa pedagogista osaamista. Ajankohtaisena ongelmana on pula yliopistokoulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista. Oppimisympäristöjen monimuotoistuminen sekä opiskelijamäärien kasvu yliopistoissa haastavat uudistamaan päiväkodeissa toteutettavaa harjoittelua ja sen ohjaamista. Lisääntyneet opiskelijamäärät haastavat yliopistokoulutuksia myös laajentamaan yhteistyötä kentän kanssa ja kehittämään uudenlaisia toimintatapoja yhteistyössä kuntien, yksityistä varhaiskasvatusta tarjoavien palveluntuottajien, varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja opiskelijoiden kanssa.

ASKEL – Asiantuntijuuden kehittäminen varhaiskasvatuksen yliopistokoulutuksessa -hankkeessa (10/2018-8/2021) kehitetään varhaiskasvatuksen harjoittelua ja sen ohjaamista. Hanke toteutetaan monitasoisena yhteistyönä Oulun ja Tampereen yliopistojen, kuntien ja yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden tuottajien sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja opiskelijoiden kesken. Kansainvälisenä yhteistyökumppanina on Islannin yliopisto.

Tavoitteena on rakentaa tutkimukseen pohjautuva varhaiskasvatuksen koulutuksen harjoittelun ja sen ohjauksen malli, jossa hyödynnetään erilaisia sosiaalisia, digitaalisia ja informaaleja oppimisympäristöjä sekä vertaisoppimisen mahdollistavia menetelmiä.

ASKEL-hankkeen kehittämistyö on käynnistynyt Oulun ja Tampereen yliopistojen varhaiskasvatuksen opiskelijoille sekä ohjaaville varhaiskasvatuksen opettajille suunnatuilla kartoituksilla. Kartoitusten analyysivaiheessa on tunnistettavissa konkreettisia pedagogisen harjoittelun koordinointiin, ohjaukseen ja sisältöihin liittyviä kehittämistarpeita. Varhaiskasvatuksen koulutusten yliopisto-opiskelijat Oulussa sekä Tampereella osallistuvat hankkeen kehittämistyön eri vaiheisiin. Tampereella kentän ohjaavat mentorit sekä yliopiston henkilöstön kokoaa alueellinen Kumppanuusverkosto. Oulussa varhaiskasvatuksen opettajat, johtajat sekä yliopiston varhaiskasvatuksen henkilöstö ja opiskelijat ovat mukana kehittämisessä harjoittelun kehittämistyöryhmän foorumityöskentelyn kautta. Varhaiskasvatuksen opettajien ohjaamisosaamisen vahvistamiseksi hankkeessa kehitetään tutkimukseen perustuva opintojakso, jossa hyödynnetään monimuoto-opetusta.

Oulun ja Tampereen yliopistojen välinen yhteiskehittäminen on ollut tiivistä ja antoisaa. Olemme jo hankkeen alkuvaiheessa tunnistaneet toisiltamme käytänteitä, joista voidaan hyötyä molemmin puolin. Pedagogisen harjoittelun kehittämiseen kohdentuva hanke on koettu merkityksellisenä sekä kentän ohjaavien varhaiskasvatuksen opettajien että opiskelijoiden näkökulmasta. ”Olen todella tyytyväinen, että harjoittelukäytänteitä on alettu kehittämään.”

Hannakaarina Sarvela, projektikoordinaattori, hannakaarina.sarvela@oulu.fi

Anna-Maija Puroila, professori, projektin johtaja, anna-maija.puroila@oulu.fi

Lisätietoja hankkeesta: https://www.oulu.fi/ktk/node/56319


Hanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi.

ArkTORI - Arktinen kehittyvä rehtori -hankkeen bannerikuva.

ArkTORI: Oppilaitosjohtaminen strategisena ja kehittävänä työnä – rehtorin kehittyminen keskiössä

Sivistystoimi on yksi keskeisistä kunnan tehtävistä ja rehtorit ovat kunnan sivistystoimen avaintekijöitä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kentässä kuntalaisten hyvinvoinnin tukeminen nousee keskeiseksi kunnan tehtäväksi. Uudistuvassa kunnassa on tärkeää kehittää sivistys- ja sosiaalihallinnon rajapintaa niin, että koulut nähdään keskeisinä kuntien hyvinvointistrategian toteuttajina. Rehtoreiden työhön tämä tarkoittaa aiempaa strategisempaa, kunnan muuhun toimintaan kiinnittyvää työotetta. Lapissa erityiseksi haasteeksi nousevat pitkät välimatkat ja pienet kunnat, joissa rehtorit työskentelevät usein yksin.

Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan johtama Arktinen kehittyvä rehtori ArkTORI -hanke keskittyy rehtoreiden strategisen johtamisen ja ammatillisen kehittymisen tukemiseen. Hankkeessa ovat yhteistyökumppaneina kaikki Lapin 21 kuntaa.

ArkTORI-hankkeen ensimmäisessä työpaketissa kehitetään mobiilisovellus, joka tukee rehtoreiden johtamiskompetenssien pitkäjänteistä, tavoitteellista ja koulun arkeen kiinnittyvää ammatillista kehittymistä. Sovelluksen kehittämisen lähtökohtana on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan palvelumuotoilutyöpajoissa keväällä 2019 kerätty, rehtoreiden omia työhön liittyviä tarpeita ja sovelluksen toteutukseen liittyviä ideoita koskeva tieto. Sitä hyödyntäen Lapin ammattikorkeakoulun tieto- ja viestintätekniikan koulutus ja ohjelmistotekniikan laboratorio pLAB kehittää sovelluksen teknisen toteutuksen.

Mobiilisovelluksen kehittäminen käynnissä. Rehtorit luonnostelevat käyttäjäpolkua Lapin yliopiston Service Innovation Cornerissa (Sinco).
Mobiilisovelluksen kehittäminen käynnissä. Rehtorit luonnostelevat käyttäjäpolkua Lapin yliopiston Service Innovation Cornerissa (Sinco). Kuva: Lauri Lantela.

Toisen ja kolmannen työpaketin keskiössä on rehtoreille suunnatun, Lapin erityisolosuhteet huomioivan koulutuksen kehittäminen Lapin yliopiston Opetus- ja kasvatusalan täydennyskoulutusyksikön ja Koulutus- ja kehittämispalveluiden yhteistyössä. Rehtoriksi pätevöittävä koulutus tullaan järjestämään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Koulutuksen kehittäminen onkin aloitettu koulutuksen järjestämisen yhteistyömahdollisuuksien selvitystyöllä, jossa kartoitetaan olemassa olevat verkostot ja mahdolliset uudet kumppanit. Koulutusten kehittämiseen saadaan suuntaa myös koko Lapin kattavalla rehtoreilta, apulaisrehtoreilta, vararehtoreilta, koulunjohtajilta, koulun varajohtajilta ja sivistystoimen johtajilta kerättävällä kyselyaineistolla.

Neljännessä työpaketissa rakennetaan Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan johdolla maakunnallisen koulutuksen kehittämisverkoston alle rehtoreiden verkosto, joka tarjoaa rehtoreille vertaistukea ja systemaattista mentorointitoimintaa. Verkoston rakentamisessa Lapin yliopiston harjoittelukoululla on keskeinen rooli maakunnallisena koordinointikeskuksena. Verkostossa kehitetään erilaisia tapoja rehtoreiden osaamisen ja asiantuntemuksen jakamiseen kasvokkain ja digitaalisesti. Työpaketissa hyödynnetään Lapin ja Oulun yliopistojen Verme-verkostoja ja -käytänteitä.

Viidennen työpaketin tavoitteena on tukea rehtoreiden rajapintaosaamista uudistuvissa hyvinvoinnin yhteistyörakenteissa ja SISOTE-yhteistyössä siten, että kouluilla olisi paremmat mahdollisuudet toimia matalan kynnyksen palveluna lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa sekä hyvinvointiin liittyvän eriarvoisuuden ehkäisemisessä. Tästä työpaketista vastaa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tutkimuspainotteisessa työpaketissa on käynnissä kuntien hyvinvointistrategioiden analyysi. Analyysin pohjalta edetään syksyllä haastatteluaineistojen keräämiseen. Analyysin pohjalta rakennetaan täydennyskoulutusta, joka tukee rehtoreiden roolia koulun hyvinvoinnin johtajina. Lisäksi kehitetään käytäntöjä rehtoreiden ja koulun roolin tukemiseksi uudistuvissa hyvinvoinnin edistämisen monitoimijaisissa yhteistyöverkostoissa.

Lisätietoa hankkeesta:

Hankkeen johtaja Tuija Turunen, tuija.turunen@ulapland.fi

Projektipäällikkö Lauri Lantela, lauri.lantela@ulapland.fi

Hankkeen verkkosivut >>>


Hanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi.

21. vuosisadan taidot -hanke logo

Opettajankoulutus uudistuu: Katsomusaineiden opettajankoulutuksen kehittäminen 21. vuosisadan taitojen valossa

Moninaistuvassa yhteiskunnassa katsomusaineiden opettajien osaamisvaatimukset laajenevat. Erilaisten taitojen kehittyminen on tärkeä osa katsomusaineiden opettajankoulutusta. Tällaisia taitoja ovat juurikin 21. vuosisadan taidot, joihin lukeutuvat esimerkiksi monilukutaito ja uskontolukutaito. Katsomusaineiden opettajankoulutus koostuu ainelaitosopinnoista ja pedagogisista opinnoista. Opinnoista 4/5 on ainelaitosopintoja, jotka on suunniteltu palvelemaan erityisesti teologista asiantuntijuutta, kuten tutkijoita ja tulevia pappeja. Professori Martin Ubanin johtamassa tutkimusperäisessä kehittämishankkeessa ”21. vuosisadan taidot, monilukutaito ja katsomusaineiden opettajankoulutuksen kehittäminen” kehitetään opintoja vastaamaan katsomusaineiden opettajien työn edellyttämää osaamista.

Syksyllä 2018 käynnistyi Itä-Suomen ja Helsingin yliopiston yhteinen kehittämishanke ”21. vuosisadan taidot, monilukutaito ja katsomusaineiden opettajankoulutuksen kehittäminen”. Hanketta johtaa Itä-Suomen yliopistossa professori Martin Ubani ja Helsingin yliopistossa professori Arto Kallioniemi. Hankkeessa työskentelee tutkijoina Kaisa Viinikka ja Tuuli Lipiäinen. Lisäksi hankkeessa työskentelee Jasmin Riekkinen tutkimusavustajana.

Hankkeessa kehitetään tutkimusperustaisesti katsomusaineiden opettajankoulutusta sekä kehitetään jo työssä olevilla opettajille täydennyskoulutusta. Keskiössä ovat 21. vuosisadan taidot. Hankkeen aikana aineistoa kerätään niin opiskelijoilta, opettajilta, rehtoreilta kuin yliopiston ainelaitosopettajiltakin. Hankkeessa toimii myös Joensuussa ja Helsingissä moniammatilliset työryhmät, jotka tuovat eri alojen osaamista ja näkemystä kehittämishankkeeseen.

Syksyllä Kaisa Viinikka keräsi kyselytutkimuksen koulutuksen alkuvaiheissa olevilta opiskelijoilta sekä haastatteli osaa kyselytutkimukseen vastanneita opiskelijoita. Kyselytutkimuksessa kartoitettiin opiskelijoiden ajatuksia siitä, mitä 21. vuosisadan taidoista he pitivät tärkeinä sekä, millaisia taitoja he odottivat saavansa koulutuksen aikana. Tuloksista ilmeni, että 21. vuosisadan taidot nähtiin keskeiseksi osaksi uskonnonopettajan kompetenssia. Dialogiset taidot, uskontolukutaito ja kriittinen ajattelu nousivat esiin keskeisiksi taito-odotuksiksi opintojen aikana.

21. vuosisadan taidot -hanke kuvituskuva luokka

Kevään aikana Tuuli Lipiäinen kerää kyselyllä ja haastatteluilla aineistoa katsomusaineiden opettajilta. Kyselyssä kartoitetaan opettajien käsityksiä 21. vuosisadan taidoista sekä siitä, mihin näistä taidoista opettajat kokevat saaneensa koulutusta opinnoissaan ja toisaalta mahdollisista täydennyskoulutustarpeista.

Opettajien koulutuksen kehittäminen on tärkeää ja ajankohtaista. Erilaiset osaamisvaatimukset korostuvat moninaistuvassa yhteiskunnassa. Opettajien kompetenssille luodaan pohja koulutuksessa, mikä edelleen kehittyy työelämässä. Koulutuksen tulisikin vastata nykyajan tarpeita sekä tarjolla tulisi olla hyödyllistä täydennyskoulutusta jo työssä oleville opettajille. Hankkeen näkökulmasta on hienoa saada opiskelijoiden, opettajien ja rehtoreiden sekä eri alan ammattilaisten ääni kuuluviin ja näiden tietojen valossa tutkimusperustaisesti kehittää koulutusta.

Hankkeen verkkosivut >>>

Lisätietoa hankkeesta:

Hankkeen johtaja Martin Ubani, martin.ubani@uef.fi

Tutkimusavustaja Jasmin Riekkinen, jasmin.riekkinen@uef.fi

21. vuosisadan taidot -hanke kuvituskuva kirjat

Hankkeen logo: Hiekkagraphics/Ossi Gustafsson

Kuvat: Varpu Heiskanen/UEF


Hanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi.

Oppijan oikeus - opettajan taito kuvituskuva, naiset

Oppijan oikeus – opettajan taito -hanke uudistaa opettajankoulutusta erityisen tuen ja monialaisen ohjauksen teemoissa

Opiskelijan oikeus oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen on määritelty uudistuvassa lukion ja ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä. Uraohjaus sekä muu ohjaus tulevat olemaan entistä suurempi osa jokaisen opettajan toimintaa. 

Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeella vastataan siihen osaamistarpeen muutokseen, joka kumpuaa lukiouudistuksesta ja ammatillisen koulutuksen reformista. Tämä toteutetaan tuottamalla tutkimusperäisesti tietoa opettajankoulutuksen kyvystä vastata haasteeseen erityisen tuen, ohjauksen ja uraohjauksen riittävyydestä ja laadusta toisella asteella.

Hanke kokoaa saman tematiikan ääreen opettajankoulutuksen asiantuntijoita ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Yhdeksän korkeakoulun yhteistyöhanketta koordinoi Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Osatoteuttajina ovat ammatilliset opettajakorkeakoulut sekä Helsingin, Tampereen ja Oulun yliopistot sekä Åbo Akademi. Hanke toteutetaan vuosina 2018–2021.

Kehittämiskohteena on erityisen tuen ja monialaisen ohjauksen näkökulmat suomen- ja ruotsinkielisessä opettajan-, aineenopettajan- sekä erityisopettajankoulutuksessa. Opetussuunnitelmien yhteiskehittämisen lisäksi hankkeessa tuotetaan yhteistä opetustarjontaa sekä tuetaan toisen asteen oppilaitoksia uudenlaisen toimintakulttuurin ja kumppanuuksien rakentamisessa.

Oppijan oikeus – opettajan taito -hanke on jo alkuvaiheessa osoittautunut tavoitteiltaan ja teema-alueiltaan ajankohtaiseksi ja innostavaksi. Toisen asteen koulutuksen meneillään oleva uudistus on merkittävä ja näkyy monella tavalla oppimisen arjessa sekä opiskelijoille että opetushenkilöstölle.

Ammatillisen koulutuksen uudistus vie opiskelijaa entistä enemmän kohti henkilökohtaista opiskelupolkua; valinnan vapaus ja joustavuus lisääntyvät. Toisaalta sen myötä opiskelijoilta myös edellytetään enemmän vastuuta toiminnastaan sekä hyviä oman toiminnan ohjaustaitoja. Tämä haastaa varsinkin niitä opiskelijoita, joilla edellä mainitut taidot eivät ole syystä tai toisesta riittävästi hallinnassa.

Lukiopuolella taas uuteen lainsäädäntöön kirjataan jokaisen opiskelijan oikeus ohjaukseen ja erityiseen tukeen tarvittaessa samoin kuin henkilökohtaisen opetussuunnitelman tekeminen ja sen mukainen eteneminen opinnoissa. Siirtyminen opintopisteisiin kurssien sijaan avaa lukemattomia mahdollisuuksia oppiaineiden väliselle yhteistyölle.

Yhtä kaikki olemme opettajankoulutuksen kontekstissa samankaltaisten haasteiden edessä sekä ammatillisessa koulutuksessa että lukiokoulutuksen puolella. Miten varmistamme opettajien, erityisopettajien ja opinto-ohjaajien osaamisen niin, että he voivat yhteistyössä tukea ja ohjata entistä yksilöllisemmin opinnoissaan eteneviä opiskelijoita? Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeessa teemme juuri tätä työtä analysoimalla ja vertailemalla eri opettajankoulutuksen opetussuunnitelmia, kehittämällä opettajankoulutusten yhteistä opetustarjontaa ja kehittämällä toisen asteen koulutukseen uutta toimintakulttuuria opettajankoulutuksen keinoin.

Simo Uusinoka
Projektipäällikkö
Hämeen ammattikorkeakoulu

Lisätietoa hankkeesta: www.hamk.fi/oppijanoikeus

Kuva: Terho Aalto


Hanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi.

Kuvituskuva Eliel Kilkki (HY)

Opettajankoulutus uudistuu: Kaksi näkökulmaa opettajankouluttajien ammatillisen osaamisen kehittämiseen

Opettajankouluttajien näkemykset ohjaavat millaista opettajuuteen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä tehdään sekä mitä ja miten tutkimuspohjaista tietoa hyödynnetään opettajankoulutuksen käytännöissä. Helsingin yliopiston kahdessa kehittämishankkeessa keskitytään opettajankouluttajien ammatillisen osaamisen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Dosentti Anna Parpalan johdolla kehitetään opettajankouluttajille suunnattua itsearviointityökalua (HowUTeach). Dosentti Heikki Kynäslahden johtamassa hankkeessa kehitetään opettajankouluttajan ammatillisen kehittämisen mallia.

HowUTeach -kehittämishanke

HowUTeach -hankkeen kohderyhmänä ovat yliopisto-opettajat ja erityisesti opettajankouluttajat. Tavoitteena on kehittää itsearviointityökalu, jonka avulla voidaan tuottaa kyselyyn vastaavalle opettajankouluttajalle yliopistopedagogiseen tutkimukseen perustuva vastapalaute oman opetuksen ja pedagogisen asiantuntijuuden kehittämisen tueksi.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa noin 200 yliopisto-opettajaa vastasi kyselytutkimukseen, joka sisälsi opetuskäytäntöjä- ja ympäristöjä, opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä, pystyvyysuskomuksia sekä hyvinvointia koskevia väittämiä. Lisäksi useita kymmeniä yliopisto-opettajia haastateltiin. Hankkeen toisessa vaiheessa kyselyyn vastaavalle opettajalle luodaan vastapalaute tai tulkinta-avain oman opetuksen ja pedagogisen asiantuntijuuden kehittämisen tueksi. Palaute on tutkijoiden kirjoittama ja perustuu yliopistopedagogiikan tutkimukseen. Palaute lisää parhaimmillaan opettajien tietoisuutta opetuksellisista lähestymistavoista, opettajien hyvinvoinnista ja opetuksen tutkimusperustaisuudesta. Tulkinta-avaimien avulla opettajalle annetaan puolestaan vinkkejä siitä, miten opetukseen ja hyvinvointiin liittyviä ulottuvuuksia on mahdollista kehittää omassa työssä.

Hankkeen kolmannessa vaiheessa opettajien työtä tarkastellaan erityisesti hyvinvoinnin ja kuormittuneisuuden näkökulmasta. Tutkimus toteutetaan mittaamalla opettajien fyysistä virittyneisyyttä (ihon sähköjohdannaisuus) sekä keräämällä tietoa opettajien itseraportoimista tunnetiloista ja pystyvyysuskomuksista autenttisissa opetustilanteissa. Tutkimusinstrumentteina hyödynnetään liikuteltavaan teknologiaan perustuvia mittalaitteita: älysormuksia ja tutkimusta varten suunniteltuja älypuhelinsovelluksia. Kolmas vaihe toteutetaan yhteistyössä Tampereen yliopiston PGL-tutkimusryhmän kanssa.

Opettajankouluttajien ammatillinen kehittyminen tutkimusperustaisessa opettajankoulutuksessa -kehittämishanke

Hankkeessa kehitetään opettajankouluttajan ammatillisen kehittämisen malli. Tätä varten on suoritettu haastattelututkimus, perustettu ammatillisen kehittymisen seminaari opettajankouluttajille ja asiasta on meneillään valtakunnallinen kysely. Sekä haastattelupyyntöjen vastauksissa että seminaariin osallistumisessa vastaanotto oli ilahduttavan innostunutta. Opettajankouluttajien työ on sangen kiireistä eikä ylimääräisille osallistumisille ole juurikaan aikaa. Tulkitsimme tämän niin, että hankkeellemme on todellista tarvetta.

Tutkimuksen ensimmäinen osuus koskee opettajankouluttajien huolia, uskomuksia ja arvoja. Tulosten mukaan huolet kohdentuvat uran alussa epävarmuuteen omasta asemasta ja työn jatkuvuudesta sekä noviisina olemiseen. Uran edistyessä esiin nousevat huoli työmäärän rasittavuudesta sekä opettamiseen liittyvät käytännön kysymykset. Opettajankouluttajat katsoivat opiskelijoiden koulutuksen tärkeimmäksi aspektiksi työssään ja opettajankouluttajan työ nähtiin ylipäätään tärkeänä tehtävänä. Toinen osuus keskittyy ammatilliseen kehittymiseen. Tutkimuksen tekeminen nähtiin keskeisenä tekijänä ammatillisessa kehittymisessä. Työnantajan järjestämän koulutuksen sijasta omaehtoinen kurssittautuminen vapaa-ajalla nähtiin tärkeänä. Tuloksista ilmenee myös, että opettajankouluttajat kokevat paineita korkeatasoisen tutkimuksen tekemisessä sekä oman uransa edistämisessä.

Tutkimuksen kolmas osuus koskee opettajankouluttajien kokemuksia ja näkemyksiä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ja siihen liittyvästä osaamisesta omassa työssään. Tässä ilmenivät tietoisuus ympäröivän yhteiskunnan kehityksestä ja opiskelijoiden tarpeista. Opettajankouluttajat olivat pääosin tyytyväisiä omaan osaamiseensa tekniikan käytön suhteen, mutta aikapula ja välittömän teknisen tuen puute huolestuttivat.

Tutkimuksen neljättä osaa eli kyselyä valmisteltaessa havaittiin, että opettajankouluttajien ammatillista kehittymistä on tutkittu yllättävän vähän ja valmiita mittareita ei kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta juurikaan löytynyt. Tätä kirjoitettaessa kysely on vielä meneillään.

Laura Pylväs, Anna Parpala, Julius Ylänne; Heikki Kynäslahti ja Katriina Maaranen; Iina Männikkö
Helsingin yliopisto

Kuva: Eliel Kilkki (HY)


Kehittämishankkeet saavat opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi ajalle 1.8.2017–31.12.2019.

Kehittämishankekokonaisuuden verkkosivut: www.helsinki.fi/fi/projektit/uudistuva-opettajankoulutus

Lisätietoja: projektisuunnittelija Iina Männikkö, p. 050 376 8999, iina.mannikko@helsinki.fi

Osaamisen yhteisloikka -hankkeen tiimi 25.1.2019

Opettajankoulutus uudistuu: Osaamisen yhteisloikka – pedagogista ammattitaitoa lastentarhanopettajien koulutuksen ja työelämän uudistuvalla yhteistyöllä

Osaamisen yhteisloikka -hankkeen tavoitteena on edistää niin varhaiskasvatuksen opettajien kuin koko tiimin pedagogista osaamista päiväkodin lapsiryhmissä. Viime vuosina varhaiskasvatuksen piiriin on tullut aiempaa enemmän lapsia erilaisista perhetaustoista. Moninaisten lasten oppimisen ja kehityksen tukeminen ja tuen tarpeiden tunnistaminen edellyttävät entistä laadukkaampaa arviointi- ja vuorovaikutusosaamista.

Hankkeessa on kehitetty varhaiskasvatuksen opettajakoulutusta yliopistojen välisenä yhteistyönä ja verkko-opetusta, jota hyödynnetään kustannustehokkaasti myös työuralla olevien opettajien ammatillisessa koulutuksessa. Täydennyskoulutus alkoi 25.1.2019 teemalla kielellisten taitojen kehitys, arviointi ja dokumentointi yksi- ja monikielisillä lapsilla. Ensimmäisen lähipäivän teema on haasteellinen, koska 98 % alan tieteellisestä tutkimuksesta on kohdistunut yksikielisten lasten kehitykseen ja vertailutietoa monikielisten lasten tyypillisestä kehityksestä on vähän.

Joidenkin arvioiden mukaan yli puolet maailman väestöstä elää kaksi- ja monikielisessä ympäristössä. Kieli on merkittävä osa kulttuurista identiteettiä, tärkein kouluvalmius ja sosiaalinen taito, jonka lapset oppivat noin viiden ensimmäisen ikävuoden aikana osana vuorovaikutusta erilaisissa ihmissuhteissa. Se on keino ilmaista omia toiveita ja tavoitteita muille mutta myös ajattelun ja itsesäätelyn väline, puheen ja luetun ymmärtämisen samoin kuin lukemaan oppimisen perusta (Silvén, 2012).

Asiantuntijaluentojen lomassa osallistujat esittelivät toisilleen lapsiryhmänsä aamu- ja iltapäivän työpajoissa. Joidenkin ryhmissä oli laaja kirjo, osin dokumentoituja tuen tarpeita. Samassa ryhmässä saattoi olla sekä useampia eri-ikäisiä maahanmuuttajataustaisia lapsia eri kulttuureista että lapsia, joilla oli kielellinen, tunne-elämän ja/tai sosiaalinen vaikeus. Miten varhaiskasvattajien valmiudet riittävät vastaamaan näin vaihtelevan lapsiryhmän tarpeisiin, vaikka tukena olisi varhaiskasvatuksen erityisopettajan lisäksi moniammatillinen työryhmä? Varhaiskasvatustyö on aidosti monitieteinen ala ja vastuu on valtaisa. Se ei ole rakettitiedettä, erästä tunnettua hokemaa mukaillen, vaan paljon vaativampaa. Tähän haasteeseen opettajakoulutuksen uudistamisella voidaan vastata.

Tutkimusten mukaan kielellinen vaikeus voi siirtyä geneettisesti samassa suvussa sukupolvelta toiselle. On hyvä tietää, että monikielisessä ja yksikielisessä ympäristössä kasvavien lasten geneettinen riski on kuitenkin yhtä suuri. Suomea toisena tai kolmantena kielenään opettelevat lapset päätyvät yksikielisiä ikätovereitaan useammin erityisen tuen piiriin. Nykytutkimuksen valossa kielellisen vaikeuden erottaminen tavanomaisesta monikielisestä kehityksestä onkin haasteellista (Smolander ym. 2016). Tutkimustulos on tärkeä, sillä maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on kasvamassa päiväkodeissa. Onnistunut monikulttuurisuuskasvatus edellyttää pyrkimystä vastavuoroiseen oppimiseen lapsiryhmässä eikä pelkästään vähemmistöjen integroimista valtakulttuuriin ja -kieleen.

Luentojen painavinta antia olivat havainnot lasten varhaiskasvatussuunnitelmista, joissa tavoitteet asetetaan liian kauas tulevaisuuteen, jolloin sekä lapset että aikuiset turhautuvat. Tavoitteet ja toimenpiteet tulisi tarkasti kohdentaa lapsen kielitaidon tasoon. Sen sijaan, että suunnitelmissa painottuu, mitä lapsi ei osaa, kasvattajien tulisi kirjata, mitä he aikovat tehdä (yhdessä vanhempien kanssa) tukeakseen lapsen oppimista kielen lähikehityksen alueella. Kaikkien tiimin jäsenten sitoutuminen suunnitelmiin on myös ratkaisevan tärkeä jokaisen lapsen tuen tarpeen toteutumiseksi.

Maarit Silvén
Varhaiskasvatuksen professori, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi
Turun yliopisto


Hanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi ajalle 1.9.2017–31.8.2020.

Hankkeen kotisivut: http://osaamisenyhteisloikka.fi/

Lisätiedot: Hankkeen johtaja Maarit Silvén, Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, maarit.silven (at) utu.fi

Luovaope-hankkeen esitys kongressissa Shenzhenissä Kiinassa

Opettajankoulutus uudistuu: #Luovaope tuo ilmiöpohjaiset hybridioppimisratkaisut opettajankoulutukseen

Suomen uusissa opetussuunnitelmissa (aihesana #ops2016) korostetaan laaja-alaisten taitojen oppimista sekä oppiaineiden rajat ylittäviä projekteja. Ajatuksena on tukea tulevaisuudessa tarvittavia taitoja ja valmiuksia. Kouluissa on yhä enemmän ilmiölähtöistä työskentelyä, minkä jotkut opettajat kokevat monimutkaisempana kuin se ehkä onkaan. Heidän opiskeluaikanaan opettajankoulutuksessa ei tällaisia valmiuksia välttämättä vielä harjoiteltu.

“Uutta luova opettajankoulutus – Sulautuvat oppimisympäristöt” -hankkeessa kehittämme #luovaope kurssia, joka kannustaa sekä tulevia että nykyisiä opettajia ottamaan opetussuunnitelman uudet linjaukset haltuun. Opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen tulevalla hybridikurssillamme “Laaja-alainen osaaminen ja ilmiölähtöiset projektit” laaja-alaisuus ja ilmiölähtöisyys ovat sekä opiskelun kohteina että välineinä. Samalla kehitämme fyysisiä tiloja ja teknologioita tukemaan ilmiölähtöistä työskentelyä.

Hybridioppimisratkaisumme sisältää niin kasvokkain, verkossa kuin mobiilistikin tapahtuvaa oppimista, joka etenee Kirsti Longan (2015) oivaltavan oppimisen mallia noudattavan pedagogisen käsikirjoituksen mukaisesti. ”Maailman pelastaminen” on kurssin yleinen teema. Kurssin lopputuotoksena kehitetään yhdessä kumuloituva ilmiögalleria, joka tarjoaa opettajille hyödyllisiä malleja ja lähestymistapoja ilmiölähtöisten projektien toteuttamiseksi.

“Meiän pitäis lakata kuvittelemasta, et sit kun ollaan valmistuttu joltain koulutasolta tai yliopistosta, niin sitten ollaan valmiita, vaan me ollaan valmiita kyllä vaan oppimaan lisää. Et se oppiminen ei saa koskaan loppua.”

– Opetusakateemikko Kimmo Vehkalahti kurssimme videolla.

Maailmaamme ravisuttavat muutokset koskevat yhtä lailla kaikkia ammatteja ja yhteiskunnan sektoreita, eivätkä opettajat ole tässä asiassa poikkeus. Vähintään yhtä paljon kuin oppiminen vaatii sitkeyttä ja työtä, se on myös iloa tuova elämänasenne, joka edistää sopeutumistamme ja kykyä yhdessä ratkaista eteen tulevia monimutkaisia ongelmia.

Professori Kirsti Lonka, tohtorikoulutettava Heidi Lammassaari ja tohtorikoulutettava Milla Kruskopf, Helsingin yliopisto


Kehittämishanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi ajalle 1.8.2017–31.12.2019.

#Luovaope-hankkeen verkkosivut: https://growingmind.fi/phenomenalteachereducation/

Helsingin yliopiston opettajankoulutuksen kehittämishankekokonaisuuden verkkosivut: www.helsinki.fi/fi/projektit/uudistuva-opettajankoulutus

Tuetaan yhdessä

Opettajankoulutus uudistuu: Tuetaan yhdessä! – Monialainen ja digitaalinen yhteistyö oppimisen tukena

Tuetaan yhdessä! -hanke keskittyy erityisesti neljään teemaan: yhteisopettajuus, pedagoginen konsultaatio, positiivinen pedagogiikka ja digitalisaatio. Sanoisimme vaatimattomasti, että aika hyvin olemmekin siinä onnistuneet, sillä saimme kunniamaininnan Opettajankoulutusfoorumissa joulukuussa 2018 ”erityisen innostavasta kehitettävästä toimintamallista”. Tuetaan yhdessä! -hankkeessa on mukana kuusi yliopistoa Suomesta ja Oulun yliopisto hallinnoi hanketta.

Tavoitteitamme käytännössä

YHTEISOPETUS: Ajattelemme, että yhdessä syntyy enemmän ja mukavammin kuin yksin. Kaksi opettajaa näkee enemmän, voi antaa enemmän yksilöllistä tukea, voi jakaa iloja ja suruja. Siksi tuemme ja kehitämme yhteisopettajuutta yhtenä, mutta ei ainoana, opetusmuotona.

PEDAGOGINEN KONSULTAATIO: Opettajan työ on helposti yksinäistä. Hän voi onneksi pyytää ja antaa kollegoille tukea. Yksi tuen muoto on pedagoginen konsultaatio. Haluamme kehittää sitä yhtenä opettajan ja erityisesti erityisopettajan työmuotona.

POSITIIVINEN PEDAGOGIIKKA: Erityispedagogiikka on usein ollut puutteisiin ja haasteisiin keskittyvää. Siksi haluamme tuoda vahvuuksia esille positiivisen pedagogiikan keinoin. Huomata hyvän!

DIGITYS: Digitaalisesti voi saavuttaa paljon muutoin saavuttamatonta, siksi teemme verkkokursseja ja muuta nettiperusteista materiaalia.

Hankkeen tuotoksia

Löydätte hankkeen sivuilta https://tuetaan.wordpress.com/ monenlaista materiaalia, mm. Lotta Uusitalo-Malmivaaran (HY) luennon positiivisesta pedagogiikasta, Oulussa tehtyjä  Kevyttiedettä-videoitamme, esim. tämän yhteisopetuksesta kertovan: https://vimeo.com/256380457/f5d20be156. Voitte myös pistäytyä ”Kallion kouluun” ja tutustua pedagogiseen konsultaatioon (koko versio vaatii salasanan): http://alfa2.pedag.umu.se/information/Specped/specped-openpe.html. ”Kallion koulun” videot on tehty Oulun ja Umeån yliopiston yhteistyönä.

Hankkeemme järjestää jakuvasti avoimia yleisöluentoja. Seuraavalla dosentti Päivi Pihlaja luennoi aiheesta Inkluusio ja koulutuspolitiikka 25.2.2019 Oulussa. Tervetuloa kuuntelemaan!

Hankkeen tekijät

Toimivan tiimimme kanssa olemme todella päässeet tukemaan yhdessä. Hanketta johtavat Marjatta Takala, Lea Veivo, Hanni Muukkonen-van der Meer ja Kirsi Mäntykivi (OY), mukana myös Päivi Pihlaja, Marianna Heinonen TY; Suvi Lakkala ja Outi Kyrö-Ämmälä LY; Kristina Ström ja Cristel Sundqvist ÅA; Aino Äikäs, Leena Holopainen, Kristiina Lappalainen, Virpi Vellonen UEF; Minna Saarinen, Lotta Uusitalo-Malmivaara, Kaisa Vuorinen HY; + opiskelijoita, tutkijoita, kentän opettajia mukana olevilta paikkakunnilta. Mahtavaa!

Tuetaan yhdessä -tiimi
Tuetaan yhdessä! -hankkeen edustajat Opettajankoulutusfoorumin juhlaseminaarin posterinäyttelyssä Tiedekulmassa 29.11.2018

 

Marjatta Takala
Oulun yliopisto


Hanke saa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanon edistämiseksi.

Lisätiedot: erityispedagogiikan professori Marjatta Takala, Oulun yliopisto, marjatta.takala (at) oulu.fi